Luomuliha – hukkaan heitetty mahdollisuus?

Viimejouluiset eläinten kaltoinkohtelut sikatiloilla herättivät laajaa ja kiihkeää keskustelua eläinten eettisestä kasvatuksesta. Toki tapaukset ovat aina yksittäistapauksia, mutta totuushan on kuitenkin se, että eläinten kasvatus ja muun muassa kuljetukset teurastamoihin voitaisiin hoitaa huomattavasti paremminkin. Samoihin aikoihin uutisoitiin, että kaksi kolmasosaa tuotetusta luomulihasta sekoitetaan jalostusvaiheessa muun lihan sekaan! Mikä järki tässä on?

Ajattelen asiaa tavallisen kuluttajan kannalta. Haluaisin omilla valinnoillani hiukan parantaa maailmanmenoa, sekä omaani että eläinten, joten tällainen uutinen kyllä turhauttaa. Jos esimerkiksi nauta on kasvatettu tiukkojen standardien mukaan, jotta se kelpaa luomulihaksi, on melkoista haaskausta, että sen liha jauhetaan muiden tuotteiden sekaan. Rahahan se tietenkin ratkaisee. Ymmärrettävästi luomulihan tuotanto on kalliimpaa, eikä kysyntä ole niin suurta, joten suuret yhtiöt eivät ole innokkaita lähtemään mukaan tuotantoon. Heidän mielestä luomulihalla ei ole tarpeeksi kysyntää, jotta sitä olisi kannattavaa jalostaa. Luomulihan hinta vaikuttaa sen kysyntään ja tämä taas suoraan tarjontaan. Voiko kysyntää edes olla, jos ei ole mitä ostaa? Tähän on syntynyt kummallinen oravanpyörä.

Minä uskon, että luomulihalle olisi ostajia, jos sitä vain saisi. Ihmiset alkavat olla hyvin valveutuneita ja haluavat sekä puhdasta että eettisesti tuotettua ruokaa. Uskon myös, että ne jotka ovat luomusta kiinnostuneita, ovat valmiita maksamaan tuotteista enemmän. Kaiken lisäksi taantuma ei näytä vähentäneen ostajien kiinnostusta luomuruokaan. Päinvastoin tuoreesta tutkimuksesta selviää, että varsinkin luomun säännölliset käyttäjät ovat halukkaita ostamaan lisää luomutuotteita. Kannustavista uutisista huolimatta Oulussa saa vain satunnaisesti kaupoista luomulihaa ja Pohjois-Suomessa on vain yksi luomusikala. Olisiko nyt oikea hetki suurtenkin yhtiöiden lähteä mukaan?

En ole koskaan ollut erityisen innostunut metsästyksestä, mutta luomulihan saannin näkökulmasta kyseinen harrastus ei tunnukaan niin turhalta. Itse en kyllä metsälle aio suunnata, joten täytyy vakavasti harkita kasvisruokavaliota. Luomukasviksia saa sentään jo helpommin.

Asiasta toiseen. Minua on mietityttänyt jo jonkin aikaa omakotitalouksien biojätteiden kierrätys tai oikeastaan kierrättämättömyys. Tuoreena omakotitaloasujana biojäteastioiden puuttumista joutuu todistamaan melkein päivittäin. Alueella ulkoillessa näkee pihoilla harvoin muuta kuin sekajäteastian, ja se on harmi. Haasteena ovat tietysti asenteet, mutta asiaa ei tee välttämättä ainakaan helpommaksi jäteyritykset. Minulle nimittäin valkeni, etteivät kaikki Oulun alueen jätefirmat ota vastaan biojätteitä. Mikä järki sitten tässäkin on? Rahahan se totta kai taas ratkaisee, mutta onneksi kuluttajalla on nyt parempi mahdollisuus vaikuttaa ja toimia kuin luomulihan kohdalla: ei muuta kuin firmat vaihtoon, jos jäte ei kelpaa!