Kaleva uutisoi isänpäivänä otsikolla "Muutto hajottaa perheen" kahden kehitysvammaisille tarkoitetun asuntolan, Schjerbeck-kodin ja Taatontuvan, lakkauttamisesta. Asuntoloissa on yhteensä 36 paikkaa. Kaupungin suunnitelmien mukaan 20 kehitysvammaista sijoitetaan vuodenvaihteessa valmistuvaan Rajakylän hoivaan, mutta minne loput 16 sijoitetaan. Mielenterveys- ja sosiaalijohtaja Sirkka-Liisa Ollin mukaan sellaiset asukkaat, jotka eivät sovi Rajakylän asiakkaiksi, sijoitetaan hajapaikoille muihin yksikköihin.
Useat kehitysvammaiset ovat joutuneet vaihtamaan paikkaa monta kertaa ja uusi muutos ei varmasti ainakaan paranna heidän tilannetta. Muutokset aiheuttavat usein kehitysvammaisissa turvattomuutta, joka ilmenee levottomuutena ja haastavana käytöksenä. Haastava käytös uudessa asumisyksikössä häiritsee muita asukkaita ja aiheuttaa heissäkin levottomuutta sekä kuormittaa jo muutenkin ylityöllistettyä henkilökuntaa.
Lehtijutussa ei Taatontuvan lakkautusta perustella mitenkään. Schjerbeck-kodin lakkautusta perustellaan liian pienillä huoneilla. Asuntola peruskorjattiin vammaisten palvelukodiksi vuonna 2004. Ovatko säädökset tai suositukset muuttuneet kuudessa vuodessa niin merkittävästi, että nyt nykyisten pitkäaikaisten asukkaiden täytyy muuttaa pois? Saadaanko muutamalla lisäneliöllä turvallisuudentunnetta, joka on syntynyt monien vuosien aikana? Uskoisin, että tuttu ympäristö, hoitajat ja toiset asukkaat ovat monelle kehitysvammaiselle tärkeämpiä kuin muutama neliö. Schjerbeck-kodista tehdään tilapäishoidon yksikkö, jollaista Oulussa ei ole ollut. Tämä on tietenkin hieno asia, mutta eikö uutta yksikköä olisi voinut sijoittaa esimerkiksi Rajakylän hoivaan. Tällöin säästyttäisiin turhilta muutoksilta ja murheilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti